Mulla on tästä niin hirveä olo, siis jos olisin yksin himassa käsitellyt saman safkamäärän,
se ei olisi päätynyt mun vatsaan, vaan suoraan suusta pönttöön.
Mun masu vaan huutaa armoa ja sitä kuinka läskipaska oon.
Haluisin niin kovasti kirjoittaa tyyliin että kalorit on pysynyt 800kcal alla ja hyvin menee, mutta en mä voi päättää mun sairautta.
Mun oireet nyt vaan on tällasia just nyt.
Jos mulla olisi anoreksia, sellaisena kuin aikanaan, ei mun tarvitsisi yrittää restrictata
- se tulisi luonnostaan, kun ei pystyisi syömään hirveitä määriä mitään turhaa paskaa.
En vaan saa muodostettua halutunlaista syömishäiriökäyttäytymistä, jos mun aivokemiat on ohjelmoitu toisenlaiseen käytökseen.
Ei sairautta voi pakottaa.
Jumalauta miksi mä haluan anoreksian? Se on tappava sairaus.
Oon vaan niin päihtynyt tästä sekoilusta.
Ehkä ajattelen, että kun olen jo kipeä ja luultavasti tulen pitkään olemaan,
niin haluaisin edes valita missä osassa helvettiä elän.
 |
| Stop complaining if you still keep eating! |
Tsemppiä murut 💜
Mä osaan ihana kilppariseni samaistua tähän jotenkin. Jotenkin kierolla tavalla ajattelen, että elämä olis jotenkin helpompaa, jos osais ajatella "oikein". Tai en osaa nyt kuvailla tätä oikein, ilman että se kuulostaisi jotenkin... omituiselta.. Tarkoitan, että jos omaisi oikeanlaisen syömishäiriökäyttäytymisen, osaisi elää aivan eritavalla ja jotenkin ehkä paremmin?
VastaaPoistaPointti siis se, että i feel you, ja tsemppaan sua täällä aivan hurjasti, oot ihana ♥
Kiitos <3
Poista