Yksikkö on jokatoinen viikonloppu kiinni, tämän viikonlopun vietin täällä, mutta sitä edellisen kotona.
Kotona tuli vaan ahmittua sipsiä aina kun oli mahdollisuus.
Olin ollut yksikössä vasta kolme yötä, niin kotiin mennessä kiusaus oli suurimmillaan.
Tän viikon punnituksessa painoinkin 600g enemmän kuin viimeviikolla (ihan kuin noilla grammoilla olis käytännössä mitään merkitystä).
Mä syön täällä usein enemmän kuin oon suunnitellut ja napsin ylimääräisiä leipiä kunnon kerroksella Oivariinia (ei vegaanista- guilty pleasure), mutta jokapäivä mun olo hieman tasaantuu.
Niinkuin tuntuu ettei ehkä ne sipsit ja muut ei ole niin välttämättömiä selviytymiselle.
Olen täällä nyt 11 yötä putkeen, toivon että jo näin lyhyt jakso saisi mut irti mun addiktiosta.
Ainahan sitä toivoa saa, eikö?
Yritän ajatella, ettei suuremmat annokset silloon tällöin haittaa mitään, että ne tukee mua ahmimishimosta pääsemiseen.
Kuitenkin täysi olo syömisen jälkeen on ihan kauhea.
Sitä mä pelkään kun syö, sitä inhottavaa täyttä oloa.
En ole koskaan pitänyt siitä.
Ähkystä harva varmaan pitääkään, mutta tarkoitan sitä ihan perus kylläistä oloa.
Ois niin siistiä olla aina semityhjä, mut saan syyttää itseäni olotiloistani ja vaa'an lukemasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti