Kuuntelen niitä Apulannan biisejä, joista osan tunnen ulkoa.
Ne tuudittaa mun mielen suruun tästä kaikesta ja se tuntuu niin kotoisalta.
Mistä kaikesta? En mä jaksa, kyllä sä tiedät.
Traumat, synnit, haaveet, väkivalta, nöyryytys, ilmastonmuutos, epäoikeudenmukaisuus, se että en vaan vittu kelpaa... Itselleni.
Joskus tuntuu niin voimattomalta.
Voisinko vaan nyt oppia olemaan syömättä niin helvetisti?
Ihan kuin se olis ratkaisu mun kaikkiin sotkuihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti