Ravitsemusterapeutti kyseli mun syömisistä ja mä kerroin sille tarkalleen, yhtään liioittelematta tai vähättelemättä.
Se sanoi että ei mulla oo mitään hätää lihomisen kanssa, sillä mun syömä määrä on jopa hieman liian vähän mun kokoiselle.
Mä taas olen panikoinut jokapäivä kun kalorit on mennyt yli 1200.
Se laski että voisin hyvin syödä sen 2000kcal päivässä, että painon laskemattomuus johtuu vain aineenvaihdunnan hidastumisesta.
En tasan aio kuitenkaan syödä niin isoa määrää.
Ravitsemusterapeutin mukaan se määrä, mikä mulle tuntuu ihan hirveältä epäonnistumiselta, on juuri sopiva.
Kasviksia ja hedelmiä voisin syödä enemmänkin, sellanen höttöhiilarien himokin alenisi samalla, kun saisi masulle laadukkaampaa täytettä
Tää käynti ratella oli oikeastaan ihan kiva, vaikka alkuun olikin vaikeaa lähteä sinne.
Tajusin, että jos en keskittyisi rajoittamaan syömisiäni, voisin silti ihan hyvin laihtua.
Söisin normaaleilla aterioilla normaaleja määriä, enkä ajautuisi syömään ylimääräsiä, harmittavia juttuja stressiin ja piilonälkään.
Periaatteessa voisin kokeilla syödä intuitiolla, laskematta kaloreita, mutta kalorien laskeminen on vaan mun juttu, en haluu päästää siitä irti.
Mutta jos yrittäisin olla kauhistumatta kun aterian kalorit ylittää 250kcal rajan, niin voisin välttyä niiltä 800 napostelukalorilta.
Tässä on niin kauvan jumitettu samassa painossa tapojen jumittaessa, että tuntuu oikealta kokeilla jotain uutta lähestymistapaa. Taas vaihteeksi.
Joskus olin aina tosi vastahakoinen raten neuvoja kohtaan, mutta nyt mä otan ne aika avoimesti vastaan.
On paljon helpompaa tehdä yhteistyötä.
Sitten istunnon jälkeen voin rauhassa soveltaa neuvoja laihtumiseni tueksi. Hihi.
💜💜💜
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti