Instagram

Heippa! 

En tiiä moniko tätä enää seurailee, mutta jos kaipailee mun kuulumisia,

 kannattaa seurata mua instassa!

It’s safe to say että blogin kirjottaminen on nyt jäänyt mun osalta historiaan. 

Asiat joista ennen kirjotin käyn nykyään läpi poikakaverin kanssa, ryhmächateissa ja siellä instassa.

Tuntuu hölmöltä kirjottaa kaikkea uudestaan tänne.

Koko yhteisö on tainnut viimevuosina siirtyä someen bloggaamisen sijasta..? 

Ainakaan täällä ei enää löydy yhtä paljon porukkaa kuin aikanaan.

Anyway, tervetuloa seuraamaan ja laita vaikka viestiä! 

Ois hauskaa tietää kuinka moni päätyy sinne tän blogin kautta. 

Mun biossa on myös linkki tellonymiin, niin voi laittaa anonyyminä viestiä.

Kiitos kuluneista vuosista! 

Ai niin, se linkki instaan: Surrendealism

Distant Skyline

Moi pitkästä aikaa, blogger!

Paino on laskenut vain hitusen viimekäynnistä, eikä mulla paljon uutta kerrottavaa muutenkaan ole, mutta iloisena hyvästä treenistä ja samaan aikaan ahdistuneena kahdesta leivästä, tunsin yllättävää tarvetta tulla kirjoittamaan.
Vaikka tuntuukin etten osaa.

En ole vieläkään töissä tai koulussa, mutta en enää ole saikullakaan, sillä lääkäri (joka oli onneksi vain väliaikaisesti nupolla) sanoi vuodenvaihteessa jotain sinneppäin, että mun vaan pitäisi ottaa niskasta itseä kiinni, että en minä kipeä ole.
Niin, en oikeastaan tiedä, oonko vain laiskistunut ja tottunut tähän monen vuoden sairasloman rytmiin, vai enkö oikeasti ole työkuntoinen.

Ollaan pohdittu ja tehty testejä, että voisiko mulla olla jotain neuropsykiatrista ongelmaa mielialajuttujen lisäksi. ADD kuvaisi mua aika hyvin, mutta aspergerinkin piirteitä tunnistan.
Näitä on alettu pohtimaan, kun mun mieliala tai syömisongelmat ei tällä hetkellä selitä sitä, miksi en saa asioitani hoidettua.
Jo lukiossa tuntui tosi vaikealta ottaa vastuuta ja varsinkin nyt "aikuisena" oon ihan hukassa hoidettavien asioiden kanssa, kun vanhemmat eivät enää ole musta niin vastuussa.

Kirjottelen lisää lähipäivinä, nyt jätän tähän, etten heti kyllästy.