Good old days

Kolmen viikon äkkikatoaminen, yllätyitkö? Mä en.

En jaksa puhua sdgstä.
En ole muka ehtinyt laskemaan tarkkaan kaloreita, arvioinut vaan ja katsonut sitten että kuinka päin vittua tänään menikään.

Miten ei voi ehtiä, kun ehtii istumaan koneella/ tuijottaa telkkua / selata somea ja mussuttamaan sipsiä tuntikausia?

Niitä paljon puhuttuja punaisia helmiä punoutuu iholle.
Teen viillon toisensa jälkeen, kun tuntuu ettei mistään tule tarpeeksi syvää.
Eikä ne oikeesti syviä olekkaan.
Kuitenkin just niin syviä, että kun viikonloppuna nään J:tä, sillä on syy huolestua musta.

Tosi kivasti tehty taas, you go girl.

Olin tiistaina mallina hiusmuotinäytöksessä/värikoulutuksessa.
Jatkuvasti mietin mun mahaa ja käsiläskejä, se oli ainoa täydellisyyden rikkova tekijä, muuten kokemus tuntui niin sairaan hyvältä.
Järjestäjistä eräs sanoi että suorastaan hehkuin lavalla, otin sen haltuuni.
Otin ylpeydellä kaikkien katseet vastaan, en niitä kerjäten, vaan varmana siitä, että ansaitsen ne.
Kannoinhan ammattilaisen luomaa hiustyyliä, väriä kaunista kuin huurteinen syksyn lehti.

Oispa laiha, sitten voisin kelvata useammillekin lavoille. Tai siis antaisin itselleni luvan yrittää.
Anyway, tää kokemus oli todella voimaannuttava ja antoi mulle inspiraatiota ja varmuutta suunnastani.

Muutin kuun alussa pois porukoilta ja ainakin tähän asti tää on mennyt paljon paremmin kuin viimeksi yksin asuessani.
Silloin nukuin päivät ja valvoin yöt, ostin jokapäivä monta pussia sipsiä, keksejä ja karkkia.
Chew n spittasin niitä mättöjä illasta aamuun ja uudestaan.
Välissä nukuin, poltin ja kärsin närästyksestä ja oksetuksesta.
Nyt c/s - sessioita on harvoin, nukun melko hyvin ja pidän kiinni jonkinlaisesta päivärytmistä.
Näen kavereitakin nyt paljon useammin kuin silloin ja käyn porukoilla parinkin päivän välein.

Tilanne näyttää nyt tosi lupaavalta.

So am I

Miks tekisin  erillisen safkapvk- sivun, kun voin kirjata ne postauksiin?

Paino 55,6kg ???? mitä vittuu

- smoothie (banaania, mustikoita, mehua, riisiproteiinia, 

    chia-siemeniä, raakakaakaojauhetta) 220 (270)

- 3 riisikakkua, oivariinia, kermajuustoa 340

- pala suklaata 40

- 2 kuppia kahvia 5

= 605 (655)

Suluissa siis kokonaisuus ja ilman sulkuja ne jotka lasketaan SGDn mukaan (banaanin laskin, koska siinä on kuitenkin 80kcal/100g, mutta vastapainoksi mehua en, koska siinä oli 45kcal/100g).
Päivitän tätä illalla uudestaan, mutta menin jo rajan yli ahmiessani riisikakkuja, joten pyrin siihen ettei olisi pahemmin päivitettävää.

Harmittaa etten ole viimeaikoina pystynyt pidättäytymään tietyistä maitotuotteista.
En kai ole ainoa jonka vegaanisuus taukoilee välillä, varsinkin kun asun sekasyöjäperheessä.
Yksin muuttaessa repsahtelut toivottavasti vähenee, kun en itse tykkää ostaa maitotuotteita tms.

Tässä vielä tää SGD

Vähän nää "dietit" on hölmöjä, mutta näiden seurailu on ihan hauskaa ja onhan se selvä, että niissä pysyessä laihtuu.

Edit.

Tein kehonpainotreeniä ja joogaa 40min, ihanaa saada itsestään irti.
Kävin lenkilläkin koiran kanssa, kuten lähes päivittäin.
Harmi vaan että treenin jälkeen on erityisen vaikeaa vastustaa syömistä.
Eikä siinä mitään, jos haukkaa jotain terveellistä palauttavaksi, mutta mulla lähti lapasesta taas.
Teki mieli avomaankurkkua, mutta päädyinkin syömään neljä leipää sen kera.

- 2 kauratyynyä, 2 paahtoleipää, oivariini, kermajuusto, kurkku,
    vegemajoa, ketsuppia 435
- pala suklaata 40

Restrictaamisen ollessa mulle olevinaan niin hankalaa, päätin että vähennän kaloreista sen verran, kuin mun fitbitin mukaan olen liikunnalla kuluttanut.
Lasken kuitenkin ne vähäkaloriset kasviksetkin mukaan.

Näin laskien tänään

 + 1130 - 620 = 510

eli 110 yli rajan...

Päivitän jos saan treenattua vielä vähän lisää...

Think before I talk

Tuntuu että oon syönyt ihan sairaita määriä lately, mutta terveelle ihmiselle ne määrät olis ihan normaaleja.
Sitten J sanoo, että syön ihan liian vähän ja mietin vaan, että jos niin olisi, niin olisin paljon pienempi.
Mitä vittua.

Alotan nyt SGD:n, päivät menee väärässä järjestyksessä, kun alotan perjantaina, mutta eipä mun arjessa viikonlopulla ja arkipäivillä ole juurikaan eroa.
Kirjaan ruokapvk- sivulle syömisiä silloin kun saan aikaiseksi, ei jaksa ottaa paineita.
Paino ei ole liikkunut suuntaan tai toiseen.

Mulla ja J:llä oli juttua kesän alusta saakka, kuitenkin juhannuksena päädyin toisen pojan mökkiheilaksi.
Salasin tätä pitkään, mutta yksi ilta soitin J:lle ja itkien kerroin tapahtuneesta.
Se oli tietenkin surullinen, mutta ei onneksi vihainen, eihän me silloin oltu varsinaisesti yhdessä.
Paskasti tehty multa kuitenkin. Se heittikin mut sinne mökille.
Juttu ei kuitenkaan horjuttanut meidän suhdetta ja oon todella onnellinen Jn kanssa.
Välillä mä mietin ja pelkään, että mitä jos se onkin vaan kiltti mulle, mitä jos se ei oikeesti rakastakkaan mua..?
Ihan turhaa vainoharhailua, johtunee itsetunnon repaleisuudesta.

Muutan ensiviikolla sukulaisen kämppään vuokralle.
Asustelen siellä alustavasti vain joulukuun puoleenväliin, sitten palaan porukoille.
Viimeksi siellä asuessani mun vointi romahti, tai siis, ahmin ja lihosin.
Nyt toivon että oon paremmassa kunnossa ja pystyn hallitsemaan arkea itse, jos en, pääsen takaisin porukoille nopeasti, joten ei ole pelättävää.
Ihaninta on että mulla ja Jllä on oma paikka jossa saadaan peuhata ihan rauhassa.

Ilmoittauduin erääseen tanssiryhmään ja astangajoogaan, uusi koti on lähellä harrastuksia, joten uskon, että pystyn pitämään rutiinista kiinni.
Olen tanssinut ja joogannut aiemminkin, lähivuodet vain on olleet sellaisia, että on ollut vaikea edetä harrastuksissa.

Oon tosi innoissani tulevasta syksystä.
Kaikki tulee menemään niin hyvin kuin on tarkoitettu 💜

ps. nää kuvat voi tuntua vähän ristiriitasilta tekstiin nähden. Valitsin ne kuvaamaan niitä tunteita, mistä mun on vaikea kirjoittaa. Niitä tunteita, jotka tulee esiin rivien välissä.
J näkee ne mussa joskus iltaisin ja aina kun oon taas viillellyt. En haluais olla feikki, mutten haluais satuttaa Jtä mun murheilla, hymyilen vaan ja sanon että väsyttää "Tämmöstä tää on. Oon tottunut."