Mä oon niin perseestä.
En osaa ku ahmia ja teen kokoajan jotain väärin.
Helppo se on maata peiton alla ja kylpee omassa ihrassaan kattoen netflixiä sipsipussin kaa kun oikeesti pitäs olla edes kävelemässä tai jotain muuta järkevää.
Kaikki ihmiset on oikeesti ihania ja täydellisiä, niinkuin mäkin, mut tuntuu nyt vaan niin vitusti siltä et en jaksa kattella itteeni. Oon niin vitun läskipaskaoksettavalaiskakusipää.
En vaan jaksa. En millään.
Pystyn samaistumaan tähän tekstiisi todella. Kyllä se elämä alkaa taas jossain vaiheessa rullaamaan. Nyt on vähän vaikeaa, mutta niin sen täytyy välillä ollakin.
VastaaPoistaAnteeksi tällainen (minuksi) ällötsemppikommentti. Oli pakottava tarve kommentoida, kun kaikki kirjoittamasi oli kuin suoraan omasta tämänhetksiestä elämästäni. Mutta anyway, uskotaan yhdessä parempaan huomiseen, ylihuomiseen tai hypätään vaikka kuukausi eteenpäin. Pääasia on ettei anna vastoinkäymisten lannistaa. Oli ne sitten kuinka suuria tai pieniä tahansa.
Kiitos tsempistä! <3
PoistaTuli tosi hyvä mieli.
Samaistuminen on jännä juttu, kun mä uskon että sä pärjäät, niin tiedän et sit mäkin voin pärjätä.