Shape of You

Mä onnistuin tänään korjaamaan mun mokailut.
Söin siis ihan liikaa ihan sekavia juttuja päivällä, mutta lopulta kalorit ei edes menneet pahasti yli...
yli anyway!
Tsemppasin itseni juoksemaan crossarilla puoli tuntia (10min intervallein) ja kulutin sillä niin paljon että kalorit meni jopa alle Skinny Girl Dietin rajan.
Useille tällaset jutut on aika arkisia, mutta mulle tää oli suuri saavutus.
En ole vuosiin saanut tsempattua itseäni kunnolla mokailun jälkeen.

Mä tiedän että pystyn tähän, mä vaan tiedän...
Toinen välitavoite on vaan parin kilon päässä ja sen saavutettuani oon lähempänä 50kiloa, kuin lähtöpainoani.
Se on mulle iso juttu.
Tuntuu niin käsittämättömän hyvältä, kun pikkuhiljaa pudotettu kilomäärä nousee ja pudotettava laskee.
Vaikka se tapahtuu hitaasti, se tapahtuu.

Ei taida olla epäilystä mun suunnasta

Katsoin treenatessani Netflixistä tositapahtumiin perustuvan leffan Abzurdah.
Se kertoi melko klassisen syömishäiriötarinan, kuitenkin ihan eri viballa kuin vaikka Starving in suburbia.
Tähän pystyin samaistumaan tosi paljon- absurdin rakastunut ja absurdin surullinen olen ollut itsekkin.
Voin ehdottomasti suositella!
Vaikka sillä onkin vain reilu yksi tähti Netflixissä, kiinnostus aiheeseen ja ymmärrys siitä lisää kokemukseen monta tähteä.

Stay safe 💜

After Midnight

Uusivuosi meni loistavasti.
Söin päivällä pari banaania ja muutaman sipsin, niin illalla oli sitten tilaa viinille (jota tosin tuli juotua vain muutama lasi).

Tammikuun alkaessa alotin Skinny Girl Dietin sekä Liftedin kuukaudenmittaisen nettivalmennuksen.
Valmennuksessa keskitytään ruokavalion perusasioihin ja siihen että liikunta ja terveelliset elämäntavat yleensä tulevat osaksi arkea.

Aloitin myös about vuosi sitten erään nettivalmennuksen, mutta lopulta en jaksanut tehdä treenejä tai edes kuunnella kaikkia luentoja.
Siitä huomaa kuinka olen edistynyt vuodessa.

Tällä kertaa olen kuunnellut kaiki luennot ja ottanut niistä vähän oppia heti käytäntöön.
Treenikin on kulkenut loistavasti!
SGD kalorirajat heittelee välillä vähän yli, mutta ei niin että se vaikuttaisi erityisemmin tuloksiin.

Mulla oli ravitsemusterapia tässä hiljattain.
Tuntu jollain tavalla tosi hyvältä kun terapeutti sanoi, että on huolissaan mun painonlaskusta (marraskuun ajasta -5kg), vaikka kilomäärä musta tuntuukin pieneltä.
Varattiin mulle aika maaliskuulle- voi olla että mun paino tuo taas pienen ihanan järkytyksen.

Stay safe murut 💜

Scars to your beautiful

Mä kävin syvissä epätoivon vesissä, mut hitaasti nousin ylös.

Nyt se paino sitten vihdoin on pari kiloa alle sen kammottavalta tuntuvan 60kilon.

Miten mä onnistuin?

Noh, selitetään "lyhyesti" sen verran mitä on jäänyt täällä kertomatta.

Yli vuoden mulla oli ihan armotonta ahmimishäiriöoireilua. 

Muutin syksyllä 2015 omaan kämppään, eikä mikään estänyt mua syömästä (tai no suurimmilta osin chew & spittaamasta) kolmea pussia sipsiä ja kahta pakettia suklaakeksejä yössä. 

Päivät pääasiassa nukuin ja illalla kävin kaupassa hakemassa mättöä jota mutustelin sitten aamuun asti netin ja telkkarin ääressä. 

Energiat oli tosi matalalla. 

En jaksanut yrittää käydä koulua ja kavereita näin silloin tällöin jos huvitti lähteä juomaan.

2016 alussa aloin seurustella 250km päässä asuvan pojan kanssa ja aloin nähdä uusia kavereita, jotka asuvat silloisen poikkikseni lähistöllä. 

Keväällä muutin takaisin vanhempien luokse ja aloin virkistyä.

Ahmin yhä lähes päivittäin, mutta tieto reissuista rakkaiden luo piti pinnalla.

Syksyllä pääsin aikuisten päiväosastolle kuudeksi viikoksi. 

Aamuherätykset palauttivat unirytmini normaaliksi ja säännöllinen lounas ja päivällinen asettuivat rutiineihini. 

Aloitin osastolla myös Seronilin, joka on tukenut hyvin ahmimisimpulssien lieventämisessä ja pitänyt oloa muutenkin tasapainoisempana.

Talven syventyessä virkistyin entisestään. 

Olen jaksanut liikkua silloin tällöin, syön pääasiassa säännöllisesti ja nukkumaanmeno onnistuu ihmisten aikaan. 

Ahmimista on vielä paljon, mutta se ei määritä päivärytmiäni vaan luikahtaa silloin tällöin tyhjiin tunteihin.

Matka on vielä pitkä tavoitepainoon ja ennenkaikkea tavoittelemaani elämäntapaan, mutta tämä talvi on osoittanut että onnistun.

Laittakaa kysymyksiä jos joku historiassani tai missä vaan askarruttaa, kiitos.

Ihanaa loppuvuotta ja onnea tulevalle vuodelle kaikki täällä pistäytyjät 💜

Castle of Glass

Mä oon niin perseestä.
En osaa ku ahmia ja teen kokoajan jotain väärin.
Helppo se on maata peiton alla ja kylpee omassa ihrassaan kattoen netflixiä sipsipussin kaa kun oikeesti pitäs olla edes kävelemässä tai jotain muuta järkevää.
Kaikki ihmiset on oikeesti ihania ja täydellisiä, niinkuin mäkin, mut tuntuu nyt vaan niin vitusti siltä et en jaksa kattella itteeni. Oon niin vitun läskipaskaoksettavalaiskakusipää.

En vaan jaksa. En millään.

Venaassekka

Oon ihan pian alle 60kg. Sitten tuun takas.
Nyt koitan lähteä meidän ihanan koiran kanssa metsään.

Sucker for Pain

Ei vieläkään 60kilon alapuolella... mutta pieni päivitys.
Ahmimista vähemmän, motia enemmän, voimia yhtä vähän kuin ennenkin.
Rakkautta niin perkeleesti, rakkautta, jota en mielestäni ansaitsisi vielä.