Mä oon niin perseestä.
En osaa ku ahmia ja teen kokoajan jotain väärin.
Helppo se on maata peiton alla ja kylpee omassa ihrassaan kattoen netflixiä sipsipussin kaa kun oikeesti pitäs olla edes kävelemässä tai jotain muuta järkevää.
Kaikki ihmiset on oikeesti ihania ja täydellisiä, niinkuin mäkin, mut tuntuu nyt vaan niin vitusti siltä et en jaksa kattella itteeni. Oon niin vitun läskipaskaoksettavalaiskakusipää.
En vaan jaksa. En millään.
17. lokakuuta 2016
1. lokakuuta 2016
Venaassekka
Oon ihan pian alle 60kg. Sitten tuun takas.
Nyt koitan lähteä meidän ihanan koiran kanssa metsään.
Nyt koitan lähteä meidän ihanan koiran kanssa metsään.
15. elokuuta 2016
Sucker for Pain
Ei vieläkään 60kilon alapuolella... mutta pieni päivitys.
Ahmimista vähemmän, motia enemmän, voimia yhtä vähän kuin ennenkin.
Rakkautta niin perkeleesti, rakkautta, jota en mielestäni ansaitsisi vielä.
Ahmimista vähemmän, motia enemmän, voimia yhtä vähän kuin ennenkin.
Rakkautta niin perkeleesti, rakkautta, jota en mielestäni ansaitsisi vielä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
