Nyt se paino sitten vihdoin on pari kiloa alle sen kammottavalta tuntuvan 60kilon.
Miten mä onnistuin?
Noh, selitetään "lyhyesti" sen verran mitä on jäänyt täällä kertomatta.
Yli vuoden mulla oli ihan armotonta ahmimishäiriöoireilua.
Muutin syksyllä 2015 omaan kämppään, eikä mikään estänyt mua syömästä (tai no suurimmilta osin chew & spittaamasta) kolmea pussia sipsiä ja kahta pakettia suklaakeksejä yössä.
Päivät pääasiassa nukuin ja illalla kävin kaupassa hakemassa mättöä jota mutustelin sitten aamuun asti netin ja telkkarin ääressä.
Energiat oli tosi matalalla.
En jaksanut yrittää käydä koulua ja kavereita näin silloin tällöin jos huvitti lähteä juomaan.
2016 alussa aloin seurustella 250km päässä asuvan pojan kanssa ja aloin nähdä uusia kavereita, jotka asuvat silloisen poikkikseni lähistöllä.
Keväällä muutin takaisin vanhempien luokse ja aloin virkistyä.
Ahmin yhä lähes päivittäin, mutta tieto reissuista rakkaiden luo piti pinnalla.
Aamuherätykset palauttivat unirytmini normaaliksi ja säännöllinen lounas ja päivällinen asettuivat rutiineihini.
Aloitin osastolla myös Seronilin, joka on tukenut hyvin ahmimisimpulssien lieventämisessä ja pitänyt oloa muutenkin tasapainoisempana.
Talven syventyessä virkistyin entisestään.
Olen jaksanut liikkua silloin tällöin, syön pääasiassa säännöllisesti ja nukkumaanmeno onnistuu ihmisten aikaan.
Ahmimista on vielä paljon, mutta se ei määritä päivärytmiäni vaan luikahtaa silloin tällöin tyhjiin tunteihin.
Matka on vielä pitkä tavoitepainoon ja ennenkaikkea tavoittelemaani elämäntapaan, mutta tämä talvi on osoittanut että onnistun.
Laittakaa kysymyksiä jos joku historiassani tai missä vaan askarruttaa, kiitos.
Ihanaa loppuvuotta ja onnea tulevalle vuodelle kaikki täällä pistäytyjät 💜
